Opettaja artikkelin kirjoittajana

Kirjoittaja: 

Hannu Korhonen, lehtori emeritus, Orimattila

Kirjoittamisen ei tarvitse olla vaikeaa. Yleensä pärjää hyvin, kun ei yritä liikaa, vaan kertoo asioista omalla kielellään ja omien ajatustensa mukaisesti. Silti moni, varsinkin vanhempi opettaja vierastaa julkista kirjoittamista, vaikka hänellä varmasti olisi kerrottavaa opiksi aloitteleville ja pohdittavaksi kokeneille. Noudattamalla muutamia yksinkertaisia ohjeita kirjoittaja saa jutustaan kiinnostavan ja helpottaa lukukokemusta.

Dimensio on meidän matemaattisten aineiden opettajien oma lehtemme. Sen lukijoista valtaosa on samojen asioiden parissa pähkäileviä ja samantapaisen koulutuksen saaneita opettajia. Siten kirjoittamisen lähtökohta on luonteva: kirjoitan itseni kaltaiselle lukijalle, joka ei nyt vain ehkä ole kokenut ihan samaa kuin minä, tiedä kaikkea, mitä minä tiedän, tai ole keksinyt samaa ratkaisua yhteiseen ongelmaan.

Dimensiossa on hyvin monenlaisia kirjoittajia ja juttuja pikkupakinoista ja -tehtävistä välistä kovinkin pitkiin tutkimusraportteihin. Opettajakirjoittajan ei siksi kannata yrittää ottaa mallia muista jutuista, vaan keskittyä siihen, mitä haluaa sanoa. Jos pitää juttunsa tiiviinä ja asiallisena, niin ei voi olla onnistumatta.

Opettajalle on hyvää harjoitusta kertoa muille tekemisistään, aikaansaannoksistaan, suunnitelmistaan, kokeiluistaan ja kaikkien niiden perusteluista. Kirjoittaminen auttaa kirjoittajaa pohtimaan asiaansa syvemmin ja monipuolisemmin kuin pelkkä arkipäivän suunnittelu. Eikä yhden opettajan tarvitse kirjoittaa kuin yksi pieni artikkeli kerran kymmenessä vuodessa, niin kaikilta matemaattisten aineiden opettajilta syntyy yksi julkaistava idea joka päivä. Mikä potentiaali!

Ensimmäiset yritykset

Kirjoittamaan oppi vain kirjoittamalla. Jostakin on siis aloitettava. Ohjeita ja kirjallisuutta hyvän lehtijutun ominaisuuksista on saatavissa paljon, mutta muutamalla nyrkkisäännölläkin pärjää. Ja kun muistaa sen, että Dimensioon kirjoittaessaan opettaja kirjoittaa asioista, jotka hän tuntee paremmin kuin ammattitoimittaja, ja että lukijat ovat hänen itsensä kaltaisia asiantuntijoita, niin tietää toimivansa omalla vahvuusalueellaan.

Lauri Kotilainen sanoo kirjassaan Hyvä lehtijuttu – kirjoittajan opas, että ”omat havainnot, oma järki ja oma elämänkokemus ovat kirjoittajalle korvaamattomia työkaluja”. Kokemusta on kuitenkin tarkasteltava analyyttisesti ja nostettava esille vain kertomisen arvoisia yksityiskohtia. Aiheet voivat olla omiasi tai oppilaittesi oivalluksia, ratkaisuja arkipäivän pulmiin tai vahvoja emotionaalisia kokemuksia. Kaikkea ei kannata yrittää kertoa yhdessä jutussa. Ota yksi asia kerrallaan.

 

 

Dimensioon kirjoittavalla opettajalla on suuri etu puolellaan. Asiansa lisäksi hän tuntee myös lukijansa eli kirjoittamisensa kohderyhmän. Ja toisinpäin. Saman ammattikunnan ongelmat ja kiinnostuksenkohteet ovat yhteisiä. Voit suhtautua luottavaisin mielin siihen, että jos asia kiinnostaa sinua, niin kyllä se varmasti kiinnostaa ainakin joitakin lukijoitakin. Tarkoitus ei ole miellyttää kaikkia, vaan juttu on todella hyvä vasta sitten, kun se saa sekä kehumisia että haukkumisia.

Kirjoita omalla kielelläsi aivan kuin kertoisit asiasta työtoverillesi. Mene suoraan asiaan. Pidä juttusi yksinkertaisena, niin myös kieli. Vältä vieraskielisiä lainasanoja, mutkikkaita lauserakenteita ja pitkiä virkkeitä. Älä pelkää kritiikkiä tai ihmettelyä. Sitä kyllä tulee, mutta oppimisen myötä alkaa tulla myös kiitosta. Muutaman jutun perästä saatat olla siinä tilanteessa, että sinulta jo odotetaan seuraavaa juttua.

Kehittyminen kirjoittajana

Lehtijuttu on journalismia, ei tieteellistä julkaisemista. Vaikka kirjoittaisit pitemmänkin jutun Dimensioon ja vaativammasta aiheesta kuin omasta opetuskokemuksestasi, niin muista pitää kiinni kansantajuisuudesta. Lyhennä, pelkistä, selitä. Kaikkea kiinnostavaa et saa mahtumaan yhteen juttuun. Ehkä tarkoituksenasikin on vain nostaa esille jokin sinulle tärkeä asia eikä selostaa sitä tyhjentävästi. Kerro siis kiinnostavimmat pääasiat ja tärkeimmät näkökohdat.

Jos saat lukijan kiinnostumaan, niin hän lukee juttusi toiseenkin kertaan ja haluaa tietää lisää. Siksi on tärkeää kertoa myös, mistä saa lisää tietoa. Lähdeviiteluettelon tärkein tehtävä ei suinkaan ole osoittaa kirjoittajan lukeneisuutta, vaan ohjata lukija lisätiedon lähteille. ”Lisää luettavaa” voisi silloin olla parempi otsikko kuin ”lähteet”. Jos olet onnistunut jutullasi avaamaan portin uusille ideoille ja uudelle tiedolle, niin lähdeluettelo voi olla juttusi tärkein anti.

 

 

Vaikka internetin luotettavuus asetetaan joskus kyseenalaiseksi, niin verkkoviitteillä on se ylivoimainen etu, että niiden osoittamat kohteet ovat kaikkien saatavissa helposti. Maksumuurien takana tai vain yliopistokirjastossa olevaan lähteeseen viittaamista kannattaa harkita Dimension jutussa kahteenkin kertaan. Opettajilla ei ole samoja tiedonsaantimahdollisuuksia verkkotietokannoista kuin yksinkertaisimmallakin korkeakouluopiskelijalla on eikä aina aikaakaan tiedon etsimiseen.

Lehtijutun tyyli on selkeää, tiivistä ja havainnollista asiatyyliä, mutta kirjoittajakokemuksen ja juttujesi määrän lisääntyessä voit hyvin ruveta suosimaan kynääsi – tai tietokoneeseesi – paremmin sopivia ilmauksia ja sanontatapoja. Voit ehkä varovasti, mutta rohkeasti venyttää tai ainakin himmentää todellisuuden rajoja saavuttaaksesi tarkoituksesi ja lisätäksesi tekstisi kiinnostavuutta.

Miten juttu syntyy?

Kotilainen sanoo edellä mainitsemassani kirjassa myös, että ”kaikkein vaikeinta on kirjoittaa lyhyesti ja tiukasti”. Helpointa on aloittaa, jos mielessä on suhteellisen selvärajainen aihe. Jos olet miettinyt asiaa jo pitkään, voi olla hyvä aloittaa kirjoittaminen ja panna paperille asiat sitä mukaa kuin ne mieleen tulevat. Jäsentämisen, tiivistämisen ja juonenkuljetuksen pohdiskelun aika on myöhemmin. Tällöin kirjoitat osaamisen ja vaiston varassa. Se sopii kokeneelle kirjoittajalle.

Monessa tapauksessa kokeneellekin kirjoittajalle ja aloittelevalle lähes aina on eduksi luoda jutulle rakenne etukäteen. Se käy helpoimmin kuvaamalla aihe virkkeellä tai parilla. Nekään eivät mene hukkaan, sillä ne voidaan lopuksi laajentaa johdannoksi eli ingressiksi. Työotsikon kirjoittaminen näkyviin nostaa pääasian esiin ja väliotsikkoehdokkaiden kirjaaminen hahmottelee jutulle rakenteen.

 

 

Sitten vain kirjoittamaan. Vasta tämä käynnistää kaikki kykysi ja kaiken osaamisesi. Vasta sitten, kun olet kirjoittanut jo jonkin matkaa, käynnistyy alitajuinen kehittely. Anna tekstin hautua päivä tai pari tai jos ajatus on jo kirjoittamisen aikana kirkastunut, niin korjaile heti. Erityisesti uudet ideat ja yksittäiset ilmaisutkin kannattaa kirjata muistiin, jotta ne eivät pääse unohtumaan.

Älä kuvittele, että teksti on valmis ensimmäisen tai toisenkaan kirjoittamiskerran jälkeen. Siinä on melko varmasti vielä kirjoitusvirheitä ja parantamista vaativia ilmaisuja ja lauserakenteita. Ehkä asiajärjestyksessäkin on parannettavaa. Monesti jo pieni sanajärjestyksen muuttaminen saattaa sujuvoittaa tekstiä olennaisesti. Näitä tarpeita et useinkaan huomaa heti, vaan vasta kolmannella, neljännellä tai viidennellä lukukerralla. Usein on eduksi antaa tekstin levätä muutama päivä niin, että et enää lue sitä muistista, vaan joudut lukemaan sen paperilta. Jos lukeminen tökkii, niin korjaa.

Viimeistele lopuksi

Sekä kieliasun että asiasisällön tarkistaminen on tärkeämpää ja vaatii useamman korjauskierroksen kuin aloitteleva kirjoittaja uskoo. Viimeistele lopullinen otsikko ja ingressi sen mukaiseksi, mitä tuli sanotuksi. Jo otsikon olisi hyvä kertoa, mistä on kyse. Tarkista kappalejako ja väliotsikot. Lyhyet kappaleet ohjaavat ja helpottavat lukemista. Kuvat ovat tärkeitä. Viimeistele kuvatekstit huolellisesti.

Hienoa tietysti olisi, jos voisit luettaa tekstisi kokeeksi kohderyhmääsi kuuluvalla tulevalla lukijalla tai jollakulla kokeneella kirjoittajalla. Dimensioon kirjoittaessasi kirjoitat kuitenkin ammattilaisille. Siksi tekstisi voi välistä ylittää tavallisen kadunmiehen tai -naisen kiinnostus- tai ymmärryskynnyksen.

Pienistäkin kommenteista voi usein olla olennaista apua. Kuuntele niitä siksi herkällä korvalla. Mutta tunne toisaalta oman tekstisi arvo. Tee palautteen perusteella vain sellaisia muutoksia, jotka omasta mielestäsi tukevat sanomaasi. Sinä itse olet viime kädessä vastuussa jutustasi eikä kukaan muu, ei auktoriteetti eikä eri mieltä oleva lukija.

Kypsyttelyllä on kuitenkin rajansa. Kirjoittaja on harvoin tyytyväinen omaan tekstiinsä, vaan sitä tekee mieli korjailla ja muutella jatkuvasti. Sekin pitää osata lopettaa aikanaan. Kun olet saanut sanottavasi sanotuksi etkä löydä virheitä, niin tarjoa tekstiäsi julkaistavaksi.

[Julkaistu Dimensiossa 5/2016]

 

Miten kerron opinnäytteestäni Dimension lukijoille

Opinnäytteissä on paljon opettajia kiinnostavia ja heille hyödyllisiä asioita. Älä siis jätä tietämystäsi ja osaamistasi piiloon, vaan julkaise kaikkien yhteiseksi iloksi. Tämä on tärkeää monesta syystä*.

Tutkimustuloksista kertova artikkeli ei ole tutkimuksen tiivistelmä eikä lyhennelmä. Sen ei pidä rakentua samoin painotuksin kuin itse tutkimusraportti, vaan lukijaa ajatellen. Siksi sen tekeminen on oma työnsä, joka monesti unohdetaan tutkimuksen tekemisen vaiheiden luettelosta. Kuitenkin siihen pitää ja kannattaa panostaa.

Opettajille kirjoittamisessa tärkein tehtävä on tiedon välittäminen, ei niinkään itse tutkimuksen esittely. Ensisijalla ovat siksi tutkimustulokset. Seuraavaksi tulevat päätelmät ja pohdiskelu. Nekin vain, jos tutkija on panostanut niihin ja hänellä on olennaista sanottavaa.

Kirjallisuuskatsauksesta ja taustateoriasta kannattaa kirjoittaa vain, jos on jotain erityistä syytä kuten kattava katsaus aihepiiriin, antoisat löydökset tai teorian uutuus. Siinäkin tapauksessa on järkevää harkita erillistä artikkelia, jonka näkökulma on kirjallisuudessa tai teoriassa eikä omassa tutkimuksessa.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys ja tutkimusmetodit pitäisi saada puristetuiksi muutamaan virkkeeseen, enintään yhteen lyhyeen kappaleeseen. Niiden osalta riittää yleispiirteiden luonnehdinta, sillä kiinnostunut lukija saa yksityiskohdat alkuperäisraportista. Tässä suhteessa tilanne on muuttunut olennaisesti muutamassa vuodessa, kun opinnäytteet julkaistaan verkossa.

Sama koskee lähdeviitteitä ja lähdeluetteloa. Ne voi jättää kokonaan pois, sillä Dimensioon kirjoitettu juttu voidaan nähdä yleistajuisena eikä tieteellisenä artikkelina. Verkkoviite alkuperäiseen tutkimusraporttiin on kuitenkin tärkeä.

Esitystapa pitää saada tavallisen opettajan luettavaksi ilman, että tämä joutuu etsimään käsitteitä tai lyhenteiden selityksiä alkuperäistutkimuksesta tai itse artikkelistakaan. Käsitteet on siksi selitettävä siinä kohdassa, jossa asiasta kerrotaan. Lyhenteitä ja tieteen oppisanoja kannattaa muutenkin käyttää varovasti, jos tarkoitus on kertoa tutkimustuloksista.

Havainnollista tekstiäsi kuvin ja graafein. Taulukko on tiivis, mutta ei havainnollinen tiedon esittämistapa. Pelkät tekstisivut kelpaavat tutkimusraporttiin, mutta eivät ole parhaimmillaan lehtijutussa. Kiinnitä erityistä huomiota väliotsikointiin sekä kuva- ja taulukkoteksteihin. Ota väliotsikkosi asiasta eikä tutkimusparadigmasta. Vältä siis menetelmä- ja päätelmä-typpisiä mitäänsanomattomia väliotsikoita.

Panosta tiedon levittämiseen, sillä artikkelin kirjoittaminen ei palvele vain lukijoita, vaan se tuo myös sinulle tunnettuutta ja työtilaisuuksia. Ja nykyään myös rahaa oppilaitoksellesi, jos otat ohjaajasi kanssakirjoittajaksi.

HANNU KORHONEN
lehtori emeritus, Orimattila

 

* Hyvää pohdiskelua on Yhteiskuntapolitiikka-lehden artikkelissa Miksi tutkimustietoa pitää julkaista YP:n kaltaisessa painetussa suomenkielisessä julkaisussa?
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/104502/tammi2.pdf

 

Lisää eDimensiossa

Vuoden 2017 opettaja: Vesi, wasser, eau, voda , 19. marraskuu 2017 - 9:57
Dimensio 6/2017 , 19. marraskuu 2017 - 9:01
Opettaja artikkelin kirjoittajana , 16. marraskuu 2017 - 9:36
Dimensio 5/2017 , 29. lokakuu 2017 - 9:16
Mihin matematiikkaa tarvitaan , 16. elokuu 2017 - 9:00
Laskukone vauvan aivoissa , 16. elokuu 2017 - 9:00
Dimensio 4/2017 , 16. elokuu 2017 - 1:00
Dimensio 3/2017 , 23. huhtikuu 2017 - 9:00
Eurajoen vesitornin Foucault’n heiluri , 22. huhtikuu 2017 - 9:00
Historiaa, fysiikkaa ja fysiikan historiaa , 2. huhtikuu 2017 - 9:00
Dimensio 2/2017 , 31. maaliskuu 2017 - 9:00
Erään matematiikan vihaajan tunnustuksia , 2. helmikuu 2017 - 9:00
Dimensio 1/2017 , 26. tammikuu 2017 - 9:00
GeoGebra-täydennyskoulutuksia verkossa , 6. joulukuu 2016 - 9:00
Dimensio 6/2016 , 6. joulukuu 2016 - 9:00
Taide taittaa matematiikkaa – Osa 2(2) , 26. lokakuu 2016 - 9:00
Lukion tärkein ainevalinta? , 26. lokakuu 2016 - 9:00
Dimensio 5/2016 , 26. lokakuu 2016 - 9:00
GeoGebra tänään , 26. lokakuu 2016 - 9:00
MAOLin syyskoulutuspäivät Oulussa , 26. lokakuu 2016 - 9:00
Dimensio 4/2016 , 24. lokakuu 2016 - 9:00
Taide taittaa matematiikkaa – Osa 1(2) , 22. lokakuu 2016 - 9:00
Dimensio 3/2016 , 21. lokakuu 2016 - 9:00
Dimensio 2/2016 , 12. lokakuu 2016 - 9:00
Lukion tärkein ainevalinta? , 24. syyskuu 2016 - 9:00
Hattulan silloilta , 8. syyskuu 2016 - 9:00