MAOL olemme me

Kirjoittaja: 

Linnea Honkanen, Ruusuvuoren koulu, Vantaa;
Tarja Ihalin, Pomarkun yhteiskoulu ja lukio, Pomarkku;
Sari Yrjänäinen, Turun yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Rauma;
Hannu Korhonen, Orimattila
Yhdessä olemme vahvempia! Maolilaisia Turun syyskoulutuspäivillä 2017. [Kuva: Kalle Vähä-Heikkilä]

 

Joskus kysytään, mikä se MAOL oikein on, mitä se tekee ja kannattaisiko siihen liittyä. Yksi vastaus on otsikossa. MAOL on sellainen kuin sen jäsenet ovat, yhtä aikaansaava tai saamaton, yhtä aktiivinen tai passiivinen, yhtä näkyvä tai näkymätön, yhteisönä kuitenkin enemmän kuin erilliset jäsenet yhteensä. Tässä jutussa on neljän jäsenen MAOL-historia. Sinun kertomuksesi voisi olla seuraava. Millainen siitä tulisi?

Millainen on sinun opettajaidentiteettisi? Oletko suorittaja, jonka opetus menee säädösten ja oppikirjojen mukaan, vai oletko oman opettajuutesi sankari, joka pyrkii kehittämään itseään ja opetustaan? Oletko yksinäinen puurtaja vai verkostoituja, joka jakaa kokemuksiaan ja osaamistaan työtovereilleen sekä saa voimaa ja tukea yhteisöllisyydestä? Meidän neljän opettajaidentiteettiin MAOLilla on ollut suuri vaikutus. Näin me olemme sen kokeneet.

 

Linnea Honkanen


"MAOL:lta toivon jatkossakin hyviä koulutuksia, kontakteja ja yhteistyötä eri ihmisten kanssa"
– Linnea Honkanen, Ruusuvuoren koulu, Vantaa

 

Toimin matematiikan, fysiikan ja kemian opettajana Ruusuvuoren koulussa Vantaalla, jossa minulla on tällä hetkellä kolmas vuosi menossa. Tätä ennen en ollut tehnyt kuin muutamia sijaisuuksia sekä ehtinyt myös kokeilla hieman toista alaa, mutta opettajan työt veivät voiton. Toisen lukuvuoden alkupuolella MAOL:n toiminnassa aktiivisesti mukana ollut kollega houkutteli minut mukaan Vantaan kerhon hallitukseen.

Tätä ennen ei MAOL ollut minulle juurikaan tuttu. Kuulin, että mukaan saattaisi liittyä muitakin nuoria uusia tekijöitä, mikä rohkaisi minuakin liittymään toimintaan. Viime syksynä kerhomme puheenjohtaja lopetti hallituksessa toimimisen, jolloin minua pyydettiin tähän tehtävään. Hetken mietinnän jälkeen tartuin haasteeseen.

Kun mietin mitä olen saanut MAOL:lta, päällimmäisenä ovat mielessä opit yhdistystoiminnasta. En voi sanoa, että tämä olisi ollut helppoa, sillä paljon on ollut opettelemista: esimerkiksi kokouskäytänteitä on pitänyt kertailla, muutokset PRH:een ja verotietoihin eivät olleet niin yksinkertaisia kuin olin ajatellut, eivätkä itse kerhon toimintatavat olleet vuoden kokemuksella kovin selkeitä. Onneksi olen saanut paljon apua entiseltä puheenjohtajalta Timo Järvenpäältä.

Yleisesti yhdistystoiminnan tärkeys on ollut minulle hyvin selvää. Olen ollut pitkään mukana urheiluseuroissa ja nähnyt niissä sekä vapaaehtoistyön että seuratoiminnan merkityksen. Lisäksi äitini on ollut aktiivinen toimija erilaisissa yhdistyksissä, joten sieltä minulla on hyvä malli. Opettajana voin vaikuttaa paljon siihen, millä tavoin oman työni teen sekä jonkin verran myös kouluni käytänteisiin. Koen, että siitä eteenpäin kehittäminen onkin jo paljon haasteellisempaa.

Näen, että MAOL on yksi väylä päästä vaikuttamaan suurempiin rakenteisiin ja olla mukana tukemassa opettamieni aineiden tärkeyttä ja arvostusta. Minulta on jäseniä houkuteltaessa kysytty, mitä jäsenyydestä hyötyy. Toivoisin, että paremmin nähtäisiin suuren jäsenmäärän merkitys, kun MAOL:n edustajat ajavat etujamme ja aineitamme eteenpäin.

Nuorena opettajana olen pitänyt erittäin tärkeänä voimavarana yhteistyötä. Se on opettanut minulle työstä paljon, auttanut jaksamaan sekä ennen kaikkea tuonut paljon uusia ideoita työhöni. Minulla on taustaa joukkueurheilijana, joten yhteistyö on minulle erittäin tärkeää ja luonnollinen tapa toimia. Olen onnekas, että minulla on aivan mahtavat kollegat, joiden kanssa yhteistyö pelaa. MAOL:n myötä olen oppinut yhteistyön merkityksestä myös oman koulun ulkopuolella. Oman koulun tavat ja materiaalit saattavat asettaa raameja, mutta MAOL:n kautta tavatuilta kollegoilta olen saanut neuvoja ja ideoita niiden rikkomiseen. MAOL-toiminta on myös loistava tapa luoda kontakteja eri kouluihin.

Yksi tärkeimmistä kokemistani hyödyistä ovat tietenkin koulutukset. Mielestäni MAOL:n koulutuksista olen saanut paljon konkreettisia välineitä opetukseeni. Ne ovat käsitelleet juuri niitä aiheita, joita olen sillä hetkellä kokenut tarpeelliseksi kehittää omassa osaamisessani vastatakseni paremmin opetussuunnitelman haasteisiin.

MAOL:lta toivon henkilökohtaisesti jatkossakin hyviä koulutuksia, kontakteja ja yhteistyötä eri ihmisten kanssa. Koko liiton osalta toivon, että löytäisimme keinoja saada enemmän nuoria opettajia ja opiskelijoita mukaan toimintaan.

Tarja Ihalin


"En tiedä, miten missään urani vaiheessa olisin selvinnyt omillani ilman MAOL:a"
– Tarja Ihalin, Pomarkun yhteiskoulu ja lukio, Pomarkku

 

Olen toisen polven MAOL-kerholainen. Jo pik­ku­tyttönä kuulin juttuja MAOL-illoista, tutustumiskäynneistä, retkistä ja koulutuksista. Matematiikanopettajaäitini halusi pysyä ajan tasalla ja osallistui siksi aktiivisesti erityisesti koulutuksiin ja yritysvierailuille. Lisäksi hän ilmiselvästi viihtyi kerhoilloissa, omanlaistensa ihmisten seurassa. Kuulostaa kornilta, mutta näin se on: minusta aikuisuus merkitsi muun muassa MAOL-toimintaa.

En nyt sentään opettajaksi tämän asian vuoksi ryhtynyt. Ammatinvalinnan ytimessä olivat enemmänkin ne kuuluisat kesä-, heinä- ja elokuu. Päivänselvää kuitenkin oli, että kun valmistuin ja sain töitä, liityin myös MAOL:oon.

Eipä silti, että meillä Raumalla olisi juuri vaihtoehtoja ollut. Kaikki muutkin matemaattisten aineiden opettajat olivat kerholaisia ja ilmoittautumislomaketta tyrkytettiin melko lailla heti elokuussa. Sellainen imarteli tietenkin nuorta sijaista. Minut haluttiin mukaan! Päädyin saman tien paikalliskerhon hallitukseenkin, ensin jäseneksi ja myöhemmin sihteeriksi. Tämä ensimmäinen aktiivivaiheeni kerhotoiminnassa kesti kymmenkunta vuotta ja ajoittui juuri siihen elämänvaiheeseen, jolloin kasvatetaan lapsia, rakennetaan kotia ja siinä samalla etsitään omaa tapaa toimia työelämässä.

Myönnettävä on, että ruuhkavuosien aikainen hallituspesti välillä kuormitti. Asiaa helpotti jossain määrin se, että hallituslaisissa oli muitakin samassa elämäntilanteessa olevia. Välillä kokoonnuttiin sen luona, jolla sillä kerralla oli suurimmat lastenvahdin saamisen vaikeudet. Rauman koulujen opehuoneet tulivat kolmelle lapselleni hyvinkin tutuiksi.

Toinen hallituskauteni nyt lasten aikuistuttua on ollut rauhallisempi. Asialliset asiat ehtii hoitamaan kivasti ja viihdettä ja virkistystä on mukava järjestää. Sihteerin työ on helpottunut myös tietokoneistumisen takia. Jäsenkirjeiden lähettämisen stressi on huomattavasti pienempi nyt, kun ei tarvitse nuolla postimerkkejä enää. Tieto hallituksen päätöksistä lähtee jäsenistölle nappia painamalla.

Varovasti tämän toisen paikalliskerhohallituskauteni aikana nousi ajatus liiton toimintaan osallistumisesta. Olen työskennellyt Pomarkussa lukion ja yläkoulun yhteisenä opettajana lähes kaksikymmentä vuotta. Tykkään kovasti työstäni ruohonjuuritasolla, perusasioiden äärellä, mutta kaipasin lisähaasteita sekä mahdollisuutta katsoa asioita vähän laajemmasta näkökulmasta. Pyrin ja pääsin liiton hallitukseen.

Olen toiminut nyt vuoden oppilastoimikunnan puheenjohtajana ja näin päässyt mukaan seuraamaan Neljän Tieteen kisojen järjestelyistä vastaavan porukan työtä. Tässä roolissa jatkan edelleen. Lisäksi aloitin tammikuussa puheenjohtajana myös kerhotoimikunnassa. Kumpikin toimikunta on jo tässä lyhyessä ajassa hämmästyttänyt minut: mikä määrä sitoutumista ja innostusta!

Myös henkilökohtaisella tasolla olen iloinen ja onnellinen niistä ihmisistä, joihin MAOL-toiminnassa olen tutustunut. Tässä vinhaa vauhtia sähköistyvässä ja muutenkin muuttuvassa koulumaailmassa olisi kovin yksinäistä, jos ei tuntisi suurta joukkoa ihmisiä, jotka ovat itseä viisaampia ja joilta kehtaa kysyä ihan mitä tahansa. Luottoihmisiä. Kuulostaa maksetulta mainokselta, mutta tosissani sanon: en tiedä, miten missään urani vaiheessa olisin selvinnyt omillani ilman MAOL:a.

Sari Yrjänäinen


"MAOL on valintani tänäkin vuonna."
– Sari Yrjänäinen, Turun yliopisto, Opettajankoulutuslaitos, Rauma

 

Olen kiitollinen jo edesmenneelle Oulun yliopiston fysiikan didaktikolle Mikko Huhanantille siitä, että hän neuvoi pedagogisten opintojen loppumetreillä kaksi asiaa, joista hänen mielestään tulevalle opettajalle olisi hyötyä. Hän kehotti hankkimaan lukion fysiikan oppikirjasarjan Kvantin ja liittymään MAOLiin. Tein molemmat samoin tein, koska olin oppinut luottamaan Mikkoon. Ja hän oli oikeassa. Molempia olen yli neljännesvuosisadan jo kestäneen työelämäputken aikana monesti tarvinnut ja hyödyntänyt. Olen nähnyt myös kaksi erilaista kerhoa, ensin Etelä-Pohjanmaan ja sitten Pirkanmaan. Kokoeroa ja toimintaeroakin löytyi jo 90-luvulla.

MAOL oli aluksi opettajanoviisille paikka nähdä kollegoita ja päästä mielenkiintoisin koulutustilaisuuksiin. Opettelin käyttämään ensimmäistä graafista laskintani, tutustuin erilaisiin materiaaleihin, välineisiin, opetuskokemuksiin jne. Tärkeää lukio-open alkuaskelissa oli MAOLin pisteytysilloissa saatu oppi selviytymiseen ylioppilaskirjoitusten tarkistuskarikoista. Erinäiset syys- ja kevätkoulutuspäivät on koettu. Nykyisin päivät ovat edelleen tärkeä paikka tavata lukuisia MAOL-kuvioissa tutuksi tulleita kollegoita ympäri Suomen.

Turun syyskoulutuspäivät järjestettiin 6.–7.10.2017 Aurajoen äärellä, Turun yliopiston kauniilla kampuksella. Mukana syyspäiviä järjestämässä olivat MAOL-Turku ry, Åbo Akademi, Turun yliopisto ja Lounais-Suomen LUMA-keskus [Kuva: Kalle Vähä-Heikkilä]

 

Lähdin uteliaisuuttani mukaan varsin nopeas­ti aktiivisemminkin kerhotoimintaan kollegan kut­susta. Päädyin Pirkanmaan kerhon paikallishallitukseen ensin jäsenenä ja sitten toimin yhden kauden puheenjohtajanakin. Toimin liiton hallituksessa varajäsenenä, matematiikan ja tietotekniikan toimikunnan jäsenenä, ja vuosia myös MFKA:n hallituksessa. Ne olivat monella tapaa opettavaisia vuosia.

Työnkuvani muuttui muutaman vuoden lukio-opettajuuden jälkeen aineenopettajakouluttajaksi vuosituhannen taitteessa, kun löysin itseni Tampereen yliopistolta matemaattisten aineiden didaktiikan lehtorina. Se työ avasi opettajuuden näkymät toisenlaiseen maailmaan, ja myös luokanopettajien arki tuli tutummaksi, kun vuosia koulutin Hämeenlinnassa vielä silloin opiskelleita luokanopettajaopiskelijoita fysiikan ja kemian saloihin.

En koskaan luopunut MAOL-jäsenyydestä, vaikka vuosien saatossa olen kuullut useammankin kerran, että en ole oikea opettaja. Se ei ole tuntunut mukavalta. Se, että olen jo kauan opettanut opettajaopiskelijoita, ei ole poistanut tarvetta seurata hyvinkin tarkasti, mitä ympärillä koulumaailmassa tapahtuu – ei vain yhden koulun, vaan koko valtakunnan tasolla. En minä ole voinut kääntää selkääni opettajille, vaan olen kiinnostunut opettajuudesta eri tavoin, koska työni puolesta opetan pääsääntöisesti nuoria aikuisia.

Tein väitöskirjani aineenopettajan toiminnallisesta osaamisesta. Siinä pohdiskelin, miten tulevia matemaattisten aineiden opettajia voisi ja pitäisi opettaa. Sen prosessin aikana puhuin paljon matemaattisten aineiden opettajakavereidenkin kanssa ja MAOL-piirissä, ja peilasin ajatteluani tieteellisten artikkeleiden ja teosten lisäksi jaettuun kokemusasiantuntijuuteen. MAOLin piireissä sain jossain vaiheessa puhua työstäni laajemminkin. Olen saanut toimia myös kouluttajan roolissa MAOLin erilaisissa tapahtumissa ja olen aina ilolla pannut merkille, miten hyvin alamme opettajat jaksavat lähteä työnsä keskeltä vielä koulutuksiinkin. Vapaaehtoisestikin eikä vain työnantajan määrääminä.

Tampereen didaktikkovuosinani otin tavaksi järjestää MAOL-iltapäivän pedagogisten opintojen alussa, jotta opettajaopiskelijat ehtisivät tutustua MAOL-toimintaan jo opintojensa aikana. Olen ollut erittäin iloinen nähdessäni näitä entisiä opiskelijoita syyspäivillä, kun he ovat siirtyneet työelämään. MAOL jäikin osaksi heidän opettajuuttaan.

Olen edelleen mitä suurimmassa määrin opettaja, vaikka työpaikkani on vaihtunut Raumalle, luokanopettajankoulutukseen erityisesti, mutta nyt saan opettaa entistä enemmän matematiikkaa ja fysiikka-kemiaa didaktiikan lisäksi. Koulun haasteet näyttäytyvät nyt jälleen toisesta kulmasta. Työtä meillä kaikilla – oikeilla ja erilaisilla – opettajilla riittää! Matemaattiset aineet ovat edelleen sydäntäni lähellä, vaikka kasvatustieteilijä olen myös. Se, mitä opettajille kentällä kuuluu, ja mitä sinne pitäisi kuulua, kiinnostaa, ja siksi MAOL on ollut edelleen tänäkin vuonna valintani.

Hannu Korhonen


"MAOL elää ja voi hyvin nuorempien tekijöiden työn varassa"
– Hannu Korhonen, Lehtori emeritus, Orimattila

 

Olen ollut jäsenenä lähes viisikymmentä vuotta ja eläkkeellä jo toista kymmentä vuotta. Suhteeni MAOLiin on edelleen kiinteä, mutta vieläkin osittain jäsentymätön. Syynä on yhtäältä liiton suuri vaikutus opettajaidentiteettiini ja toisaalta muistikuvien paljous. Olen ollut mukana monissa liiton toiminnoissa, mutta en koskaan hallintoelimissä. Siksi muistot jäsentyvätkin henkilösuhteiden ja kuvien kautta.

On puheenjohtajia ja varapuheenjohtajia, joiden kanssa olen ollut sekä hyvissä keskusteluväleissä että pitkäaikaisessa yhteistyössä, Jouko Joensuu, Heimo Latva, Paula Paavola, Hilkka Wuolijoki, Pentti Parviainen ja Leena Mannila erityisesti mainitakseni. Suhteeni toiminnanjohtajiin on puolestaan muotoutunut kunkin persoonallisuudentekijöiden mukaiseksi: lähes työtoveruutta muistuttanut yhteistyö julkaisutoiminnassa, yllättävä ilmestyminen syntypäivilleni liiton viirin kanssa ja ansiomitalin antamisen epääminen silloin, kun kerhoni olisi sen halunnut minulle suoda.

Koulutuspäivien luennot ja oppimateriaali­näyttelyt auttoivat olennaisesti uran alkutaipaleella. Samoin keskustelumahdollisuudet lukuisien kokeneiden opettajien kanssa. Arvostin tätä kaikkea niin paljon, että osallistuin koulutuspäiville säännöllisesti vuosittain, joskus useammankin kerran vuodessa. Suhteellisen pian pääsin osallistumaan myös kouluttajana. Vuosikymmenien aikana olin sitten siinäkin roolissa aina tämän vuosikymmenen puolelle asti. Muistiin ovat jääneet erityisesti Lapin päivät Luostolla ja Pellossa sekä talvipäivät Joutsassa.

Liiton julkaisutoimintaan tulin mukaan kahta kautta. Jo 1970-luvun lopulla kirjoittelin ensimmäisiä omia artikkeleitani, muiden muassa Norssin nurkalta -palstaa Matemaattisten aineiden aikakauskirjaan, nykyisen Dimension edeltäjään. Raimo Teppo oli silloin päätoimittajana. Otettiinpa minut mukaan lehden toimituskuntaankin. Kirjoittamista olen jatkanut siitä asti tarjoamalla kirjoituksia ja kirjoittamalla juttuja päätoimittajien tilaamista aiheista. Nykyiseen toimitussihteeriin muodostuneiden luottamuksellisten välien takia olen joutunut muokkaamaan, toimittamaan ja arvioimaan myös muiden kirjoittajien tuotoksia.

Toinen julkaisu, jossa olin mukana, oli MAOLin oppilaslehti Funktio. Se sattui aikaan 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alkupuolella, jolloin matematiikasta harrastuneille oppilaille ei ollut samanlaisia tiedonsaanti-, yhteydenpito- ja julkaisemismahdollisuuksia kuin nykyiset tietoverkon antamat eikä tietokoneiden tarjoamia harrastusmahdollisuuksiakaan. Oppilastilaajat eivät olleet pelkästään lukijoita, vaan suuri osa julkaistusta aineistosta oli oppilaiden kirjoittamia juttuja ja tekemiä tehtäviä. Tästä lehdestä voi täysin sydämin sanoa, että siinä työssä MAOL olimme me tekijät, sillä ilman päätoimittajana toimineen Erkki Sarasen aloitteisuutta ja aktiivisuutta lehteä ei olisi koskaan edes syntynyt.

Pitkän rupeaman olin mukana peruskoulun matematiikkakilpailun järjestelyissä 1980-luvulta tämän vuosituhannen puolelle, ensin peruskoulukilpailutyöryhmän jäsenenä ja lopulta jonkin aikaan sen vetäjänäkin. Viimeisinä mukanaolovuosinani, kun MAOLin oppilaskilpailut oli koottu neljän tieteen kilpailujen kokonaisuudeksi, pääsin tutustumaan myös muihin kilpailutyöryhmiin ja ymmärtämään, miten suuri määrä opettajia oli mukana toiminnassa sekä kilpailutyöryhmissä että omissa kouluissaan. Työhön kuului myös parhaiten menestyneiden peruskoululaisten vieminen Viron vastaaviin kilpailuihin ja virolaisten kilpailijoiden isännöiminen Suomessa.

Vuosikymmenien aikana olen ollut mukana myös useissa lyhytaikaisemmissa työryhmissä, jotka ovat laatineet varjo-opetussuunnitelmia, opetusohjeita tai koepalvelun kokeita. Viimeisinä opettajanaolovuosinani pääsin jäseneksi liiton matematiikan ja tietotekniikan toimikuntaan ja verkkotoimituskuntaankin. Tänä aikana syntyi myös idea sähköisestä lehdestä eDimensiosta. Liiton verkkosivujen yhteydessä ilmestyneistä vuosikerroista useimmat ovat jo hävinneet tietoverkostakin, mutta lehti elää edelleen nykyaikaisessa muodossa.

En varmaankaan ole ollut ainoa, joka on nauttinut koulutuspäivien ja ulkomaanmatkojen sosiaalisesta puolesta. Moni opettaja, jota ei ehkä olisi tavannut missään muualla, tuli vuosien aikana läheiseksikin tutuksi. Ei turhaan puhuttu MAOL-perheestä. Siksipä on ollut ihastuttavaa nähdä, että MAOL elää ja voi hyvin nuorempien tekijöiden, niin kuin nyt tätäkin juttua tekemässä olleiden kolmen muun kirjoittajan, työn varassa. MAOL olemme me opettajat yhdessä. Eläköön MAOL!

 

[Julkaistu: Dimensio 3/2018]

Lisää eDimensiossa

Dimensio 5/2018 , 24. lokakuu 2018 - 9:13
Millennium-palkinto Suomeen , 7. syyskuu 2018 - 10:21
Dimensio 4/2018 , 23. elokuu 2018 - 9:00
MAOL olemme me , 6. toukokuu 2018 - 15:16
Vuoden 2018 opettaja: Stadionilla jyrää , 6. toukokuu 2018 - 15:00
Dimensio 3/2018 , 6. toukokuu 2018 - 14:52
Luovuus, koulu ja matematiikka , 10. maaliskuu 2018 - 14:37
Teknologiateollisuus tutuksi , 10. maaliskuu 2018 - 12:16
Dimensio 2/2018 , 10. maaliskuu 2018 - 11:03
Faces of Women in Mathematics , 10. maaliskuu 2018 - 10:00
Luovuus matematiikassa , 11. helmikuu 2018 - 10:21
Kuka saa tuntea matematiikan ilon? , 11. helmikuu 2018 - 9:31
Analogiamalli sähköoppiin , 3. helmikuu 2018 - 9:30
Helsingin kerho 90 vuotta , 3. helmikuu 2018 - 9:20
Dimensio 1/2018 , 3. helmikuu 2018 - 9:00
Vuoden 2017 opettaja: Vesi, wasser, eau, voda , 19. marraskuu 2017 - 9:57
Dimensio 6/2017 , 19. marraskuu 2017 - 9:01
Opettaja artikkelin kirjoittajana , 16. marraskuu 2017 - 9:36
Dimensio 5/2017 , 29. lokakuu 2017 - 9:16
Mihin matematiikkaa tarvitaan , 16. elokuu 2017 - 9:00
Laskukone vauvan aivoissa , 16. elokuu 2017 - 9:00
Dimensio 4/2017 , 16. elokuu 2017 - 1:00
Dimensio 3/2017 , 23. huhtikuu 2017 - 9:00
Eurajoen vesitornin Foucault’n heiluri , 22. huhtikuu 2017 - 9:00
Historiaa, fysiikkaa ja fysiikan historiaa , 2. huhtikuu 2017 - 9:00
Dimensio 2/2017 , 31. maaliskuu 2017 - 9:00
Erään matematiikan vihaajan tunnustuksia , 2. helmikuu 2017 - 9:00
Dimensio 1/2017 , 26. tammikuu 2017 - 9:00