Kemian olympialaiset Azerbaidzanissa 20.-29.7.2015

Kirjoittaja: 

Otto Seppänen, tohtorikoulutettava, Orgaanisen kemian laboratorio, Kemian laitos, Helsingin yliopisto
Suomen joukkue oppaansa kanssa kilpailuiden avajaisseremoniassa 21.7. Vasemmalta Ilkin Agaev, Arttu Saarnisaari, Joakim Kauhanen, Ville Kuosmanen ja Ville Lehto.

 

 

Suomelle kolme pronssimitalia kemian olympialaisista!

 

Tämän vuoden kemian olympialaiset kilpailtiin Azerbaidzanin pääkaupungissa Bakussa. Kilpailuihin osallistui 290 opiskelijaa 75 eri maasta ja Suomea kisoissa edustivat Joakim Kauhanen Turun suomalaisen yhteiskoulun lukiosta, Ville Kuosmanen Schildtin lukiosta Jyväskylästä, Ville Lehto Karkkilan lukiosta ja Arttu Saarnisaari Oulun lyseon lukiosta. Päämentorina toimi Kjell Knapas, mentorina Otto Seppänen ja tieteellisinä tarkkailijoina Matti ja Elina Näsäkkälä. Joukkueen valmennus järjestettiin Helsingin yliopiston kemian laitoksella erillisinä harjoitusleireinä sekä kirjetehtävinä.

Tieto on valttia

Teoriakoe koostui kahdeksasta tehtävästä. Tehtävissä käsiteltiin fysikaalista kemiaa, epäorgaanista kemiaa, radiokemiaa ja orgaanista kemiaa joko täysin erillisinä tehtävinä tai eri kemian aloja yhdistellen. Kuten edellä olevasta listasta voi päätellä, tarvittiin kokeesta selviytymiseen huomattavan laaja tietämys kemian osa-alueilta. Varsinkin orgaanisessa kemiassa ratkottiin melko haastavia maisteritason tehtäviä, joihin on vaikea vastata lukion oppimäärällä. Kaikki osaaminen tuli osoittaa viiden tunnin aikana, joten yksittäisiä tehtäviä ei voinut jäädä loputtomiin miettimään.


Suomen kilpailijat oppaan kanssa kaupunkikierroksella Bakun keskustassa, taustalla liekkitornit. Vasemmalta Ville Lehto, Joakim Kauhanen, Ilkin Agaev, Arttu Saarnisaari ja Ville Kuosmanen.

 

Kädentaitoja unohtamatta

Käytännön kokeessa tarkasteltiin kolmea tehtävää: 3-metyylitiofeenin bromausta, kromin ja vanadiinin seoksen titraamista sekä kaliumpermanganaattihapetuksen kinetiikkaa. Jälleen käytössä oli viisi tuntia aikaa, mutta melko pitkien tehtävien vuoksi näitä täytyi tehdä samanaikaisesti. Tehtävissä suomalaiset pärjäsivät melko hyvin, sillä suurin osa pisteistä jaettiin perustaitojen hallitsemisesta: vakuumitislauslaitteiston käytöstä ja titrauksista. Kinetiikkamittaukset osoittautuivat huomattavasti hankalammaksi, sillä fotometrin ja teorian lisäksi oli hyvä osata myös piirtää suoria ja määrittää näiden kulmakertoimia Excelillä. Käytännön lisäksi tehtävissä oli vielä joitakin niihin liittyviä kysymyksiä, joihin usein vastaus jäi uupumaan tiukan aikarajoituksen vuoksi.


Suomen olympiadelegaatio kilpailuiden jälkeisessä “jälleennäkemisjuhlassa”, jossa mentorit tapasivat kokeet suorittaneet kilpailijat muutaman päivän tauon jälkeen. Vasemmalta Otto Seppänen, Ville Lehto, Matti Näsäkkälä, Arttu Saarnisaari, Ville Kuosmanen, Kjell Knapas, Joakim Kauhanen, Elina Näsäkkälä ja Ilkin Agaev.

 

Vaikeuksista voittoon

Haastavan kokeen jälkeen suomalaisilla oli syytä iloita: kolme kilpailijaa sijoittuivat pronssiluokkaan. Pronssimitalin saavuttivat Joakim Kauhanen (167. sija), Ville Kuosmanen (171. sija) sekä Arttu Saarnisaari (186. sija). Kaiken kaikkiaan suomalaisten taso oli hyvin tasainen. Suuri osa kultamitaleista meni perinteisesti hyvin pärjänneille maille: Kiinalle, Korealle, Taiwanille, Venäjälle ja Japanille.

Tulevat kemiamittelöt

Seuraavan vuoden kisajärjestelyt kokivat kolauksen, kun isäntämaa Venäjä joutui jättämään järjestelyt kesken. Pakistan otti jo vajaan vuoden päästä järjestettävät kilpailut hoidettavakseen. Maan poliittinen tilanne voi olla hieman epävakaa, mutta haaveita kemiamittelöistä ei kannata haudata: ensi vuonna Suomi lähtee mukaan ensimmäistä kertaa Pohjoismaiden välisiin kilpailuihin. Käydyissä olympialaisissa Suomi oli Pohjoismaista toiseksi paras häviten Tanskalle, joten hyvän menestyksen toivoisi innostavan opiskelijoita hakeutumaan kilpailutoimintaan.

Tänä vuonna joukkueeseen oli loppukilpailun jälkeen vain neljä halukasta, joten varsinaista loppukarsintaa ei tarvinnut järjestää. Olisi kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että opiskelijat osallistuisivat rohkeasti kansalliseen alkusarjankilpailuun ilman suurempia paineita: jos kemia kiinnostaa edes hieman, voi koko prosessista oppia paljonkin mahdollisia korkeakoulujen pääsykokeita varten. Tänä vuonna joukkueessa oli vain miehiä, joten olisi hyvä saada myös naisopiskelijat näyttämään taitojaan ja hyötymään olympiavalmennusryhmän työstä.

[Julkaistu: Dimensio 5/2015]

Lisää eDimensiossa

Erään matematiikan vihaajan tunnustuksia , 2. helmikuu 2017 - 22:35
Dimensio 1/2017 , 26. tammikuu 2017 - 12:57
GeoGebra-täydennyskoulutuksia verkossa , 6. joulukuu 2016 - 16:28
Dimensio 6/2016 , 6. joulukuu 2016 - 16:20
GeoGebra tänään , 26. lokakuu 2016 - 20:22
MAOLin syyskoulutuspäivät Oulussa , 26. lokakuu 2016 - 19:59
Dimensio 5/2016 , 26. lokakuu 2016 - 19:30
Lukion tärkein ainevalinta? , 26. lokakuu 2016 - 18:41
Taide taittaa matematiikkaa – Osa 2(2) , 26. lokakuu 2016 - 13:42
Dimensio 4/2016 , 24. lokakuu 2016 - 16:34
Taide taittaa matematiikkaa – Osa 1(2) , 22. lokakuu 2016 - 12:42
Dimensio 3/2016 , 21. lokakuu 2016 - 21:37
Dimensio 2/2016 , 12. lokakuu 2016 - 19:51
Lukion tärkein ainevalinta? , 24. syyskuu 2016 - 9:00
Hattulan silloilta , 8. syyskuu 2016 - 22:58
Naiset ja teknologia tarvitsevat toisiaan , 8. syyskuu 2016 - 22:34
Lukion fysiikan OPS muutosten edessä , 8. syyskuu 2016 - 19:49
Taikatempuista motivaatiota opiskeluun , 25. elokuu 2016 - 20:31
Super-Ada innostaa IT-alalle , 4. helmikuu 2016 - 9:00
Dimensio 1/2016 , 30. tammikuu 2016 - 8:00
Dimensio 6/2015 , 2. joulukuu 2015 - 8:00
Minun MAOL:ini , 23. marraskuu 2015 - 9:00
Dimensio 5/2015 , 15. marraskuu 2015 - 9:00
Ylioppilastutkinto vuonna 203X , 29. elokuu 2015 - 9:00
Dimensio 4/2015 , 28. elokuu 2015 - 8:00
Dimensio 3/2015 , 6. toukokuu 2015 - 9:00
eDimensio palvelunestohyökkäyksen kohteena , 26. huhtikuu 2015 - 14:44