Integraatiokoulutus tuo kokemuksellisuutta liikennekasvatukseen

Kirjoittaja: 

Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen integraatiokoulutuksen opiskelijat 2013–2015

 “Muista aina liikenteessä monta vaaraa ompi eessä…” Mitä sinä muistat koulun liikennekasvatuksesta? Varmaan ainakin poliisin ja kypärävalistuksen sekä läjän heijastimia, joita sai erilaisista liikennetempauksista. Omista koulumuistoistamme viisastuneina halusimme toteuttaa erilaisen liikenneturvapäivän, jonka oppilaat pystyisivät liittämään omiin kokemuksiinsa.

Oppiainerajoja rikkovaa opetusta

Olemme toisen vuosikurssin luokanopettajaopiskelijoita opettajankoulutuslaitokselta Jyväskylän yliopistosta. Opiskelumme poikkeaa tavallisesta luokanopettajakoulutuksesta, sillä kuulumme integraatioryhmään, joka tarjoaa vaihtoehtoisen tavan tarkastella koulua ja oppimista. Integraatiokoulutus ei jakaudu oppiaineisiin vaan ottaa lähtökohdakseen elämismaailman. Se koostuu oppimisen yleisistä ehdoista eli ihmisenä olemiseen liittyvistä suhteista ja periaatteista, mutta myös taitojen ja tietojen oppimiseen liittyvistä erityisistä ehdoista. Tässä artikkelissa keskitymme noihin erityisiin ehtoihin, joissa tiedon jäsentämiseen käytetään perinteisten oppiaineiden sijaan kolmea tietämisen muotoa: kokemustietoa, sopimustietoa ja havaintotietoa (Nikkola, Rautiainen, Räihä 2013). Liikenneturvallisuuspäivä toteutettiin havaintoihin perustuvan tietämisen opintona. Opiskelun lähtökohtana on älyllisen kiinnostuksen ja omakohtaisten havaintojen tekemisen vuoropuhelu (Nikkola ym. 2013). Liikenneturvallisuuteen liittyy läheisesti myös kaksi muuta mainittua tietämisen tapaa.

Liikenneturvatapahtuman suunnittelun lähtökohtana käytimme tulevaisuuden yhteiskunnan tarpeisiin suunniteltuja luonnontieteen oppimisen tavoitteita. Krajcikin (2014) mukaan luonnontieteiden opetuksessa tulisi keskittyä yksittäisten faktojen osaamisen tai edes ymmärtämisen asemasta oppiaineiden ydinajatusten yhdistämiseen käytäntöön (scientific and engineering practices) ja reaalimaailman ilmiöihin muiden tietämisen tapojen kautta (crosscutting concepts). Sen sijaan, että arvioinnissa keskityttäisiin oppiaineiden irrallisten faktojen ymmärtämiseen, arvioitaisiinkin oppilaiden kykyä käyttää oppimaansa. Edellä mainittu tapa vastaa tulevan yhteiskunnan vaatimuksiin paremmin kuin nykyinen tapa. (Krajcik 2014.)

Nämä ajatukset näkyvät uudistetun Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (OPS 2014) esimerkiksi laaja-alaisissa oppimistavoitteissa. Niissä tavoitellaan kokonaisuuksien hallintaa yhdistelemällä erilaisia tapoja tietää asioita. Myös liikenneturvallisuus laaja-alaisena kokonaisuutena on ympäristöopin alkuopetuksen keskeisiä sisältöjä.

Mukana olleiden luokkien opettajat pitivät toiminnallista liikenneturvapäivää yleisesti hyvänä ideana. Vaarana toiminnallisen oppimisen tavoissa kuitenkin voi olla, että ne eivät välttämättä johda oppimiseen (Hodson, 2014). Toiminnalliset oppimisympäristöt ovat toisaalta hyvää vaihtelua perinteiseen pulpettityöskentelyyn. Opettajan pitää kuitenkin määritellä riittävän tarkasti ydinajatusten mukaiset tavoitteet ja huolehtia niiden toteutumisesta toiminnallisen työskentelyn aikana.

Liikenneturvapäivän toteutus

Liikenneturvapäivään osallistui kahden jyväskyläläisen koulun ensimmäisen luokan oppilaita. Tavoitteena oli tutkia heijastimien toimintaa ja lisätä oppilaiden tietoja ja ymmärrystä niiden käytöstä ja yleisestä liikennekäyttäytymisestä. Lapset kävivät neljällä eri rastilla, joista kolmella käsiteltiin heijastimia eri näkökulmista ja yhdellä oppilaiden liikennekäyttäytymistä. Oppilaat kävivät rastit vaihtelevassa järjestyksessä. Oppimisen arvioimiseksi tutkimme, millaisia ennakkokäsityksiä ja havainnointitapoja ensiluokkalaisilla on ja millaista vaikutusta opetuksellamme on ollut heihin. Pysyvän vaikutuksen arvioimiseksi vierailimme koululla viikkoa myöhemmin haastattelemassa opettajia ja tutkimassa oppilaiden liikenneturvallisuuteen liittyviä valintoja.

Koulun liikuntasali muuntautui heijastinradaksi

Ensimmäisen sisärastin ydinajatuksena oli, että näkemiseen tarvitaan valoa ja heijastava pinta. Hämärään saliin oli rakennettu erilaisia esteitä sekä näkösuojia, esimerkiksi tunneleita ja luolia. Sinne tänne oli sommiteltu kolmisenkymmentä pehmolelua. Ne olivat erikokoisia, -värisiä ja suurimmalla osalla niistä oli heijastin. Lapsille näytettiin kuvia pehmoleluista, ja tehtävänä oli etsiä kuvissa olevat lelut salista ensin ilman taskulamppua ja sitten lampun kanssa. Pehmolelut oli kuvattu ilman heijastinta ja samalta etäisyydeltä, niin että kokoerot tulivat esille. Tehtävänannon yhteydessä lapsilta kyseltiin perusteltuja ajatuksia siitä, mikä leluista näkyisi hämärässä salissa parhaiten.

Lasten yleinen ennakkokäsitys oli, että tummat esineet näkyvät pimeässä huonosti kun taas valkoiset ja keltaiset näkyvät hyvin. Useat lapsista sanoivat keltaisen hehkuvan pimeässä: tämä liittynee läheisesti lasten yleiseen ennakkokäsitykseen keltaisesta sähköstä, joka valuu ulos lampusta tai siihen, että heijastinliivit ovat yleensä keltaisia. Rastin päätyttyä lapset tuntuivat ymmärtäneen sen, että keltainen väri itsessään ei hohda tai näy pimeässä. Pehmolelun koko vaikutti heistä myös lelujen näkyvyyteen. Moni lapsista oli sitä mieltä, että keijupehmolelu näkyy parhaiten, koska saduissakin kaikki keijut hohtavat. Tässä vaiheessa koulutusta ja käytetyn ajan puitteissa ei kuitenkaan alettu tutkia valonlähteen ja heijastuneen valon eroja.

Lamppujen kanssa suunnistaessa muutamat oppilaat kertoivat pehmoleluja tulleen lisää. Monet tekivät havaintoja näköaistin parantuneista ominaisuuksista, kuten sävyjen erottamisesta ja yleisestä näkyvyydestä. Lapset toivat myös esille heijastimien merkityksen: pehmolelujen koolla ei ollut enää merkitystä, jos niillä oli heijastin. Jonkun mielestä ilman valoa oli helpompi havainnoida ja liikkua kuin lampun kanssa, koska hänellä oli hyvä hämäränäkö. Tämän pienillä lapsilla yleisen uskomuksen olisi ehkä saanut kumottua vasta täydellisessä pimeydessä, jota kouluolosuhteissa on vaikea saavuttaa. Siitä huolimatta lapsi voisi väittää, että hänen silmänsä eivät ole vielä vain tottuneet pimeään.

Loppukeskustelussa tuli ilmi, että lapset olivat oivaltaneet hyvin suunnistusrastin ydinajatuksen: heijastimet paransivat lelujen (ja ihmisten) näkyvyyttä taskulampun valossa. Eräs oppilas totesi taskulamppusuunnistuksen päätteeksi: “Me oltiin nyt niitä autoja!” Ainakin tämä oppilas siis yhdisti opetustapahtuman liikenneturvallisuuteen.

Osaatko tehdä heijastimen?

Toisella sisärastilla oli tehtävänantona askarrella heijastin, ilman ennakko-ohjeistusta siitä, millainen hyvä heijastin on. Rastin tavoitteena oli saada lapset oivaltamaan, että erilaiset pinnat heijastavat eri tavalla. Jokainen oppilas sai valita kaksi huopapalaa, joihin oli piirretty kuvioita, jotka lapset leikkasivat ääriviivoja pitkin. Huopapalat liimattiin yhteen niin, että väliin jäi heijastimen ripustusnaru. Tämän jälkeen oppilaat saivat “koristella” heijastimen. Koristemateriaaleina oli heijastinnauhaa ja erilaisia heijastamattomia tilkkuja. Tutkimme, miten heijastavia heijastimista tuli ja vaikuttivatko aikaisempien rastien opit askartelutulokseen.

Monet lapsista tuntuivat ymmärtävän, mikä heijastin on, mutta eivät silti tehneet sellaisia. Osa panosti visuaalisuuteen ja osan heijastin oli vähemmän huoliteltu, mutta täynnä heijastinnauhaa. Ryhmien välillä oli tässä eroja, toiset vertailivat heijastinten heijastavuutta ja toiset esteettisiä seikkoja. Jotkut lapsista oivalsivat heijastimen valmistuttua, että se on hieno, mutta nyt se ei kyllä heijasta. Myös sosiaalinen paine ja matkiminen näkyivät. Heijastamattoman heijastimen rakentaminen ei siis välttämättä kerro huonosta heijastintietämyksestä.

Liikenteen vaarat tutuksi draaman keinoin

Ensimmäisellä ulkorastilla esitimme näytelmän Erkin koulumatkasta. Matkan aikana Erkki teki liikenteessä erilaisia virheitä. Erkki esimerkiksi käveli holtittomasti keskellä jalankulkuväylää kuunnellen musiikkia kuulokkeista ja ylitti tien katsomatta, tuleeko autoja. Joka kerta, kun hän kolaroi muiden tienkäyttäjien kanssa, esitys pysäytettiin ja lapsilta kysyttiin mitä Erkin tulisi tehdä toisin, jotta koulumatka voisi jatkua. Oppilaat osasivat neuvoa Erkkiä pulmatilanteissa ja saivat myös tilaisuuden tarkkailla liikennekäyttäytymistä ulkopuolisen silmin. Lapsille annettiin mahdollisuus oivaltaa kuinka tärkeää on käyttää näköaistin lisäksi myös kuuloaistia liikenteessä. Lisäksi rastilla pyrittiin osoittamaan, miten havaitseminen liikenteessä liittyy yhteisesti sovittuihin liikenteen pelisääntöihin.

Aamupäivän kaksi ensimmäistä ryhmää, jotka eivät olleet vielä osallistuneet askartelurastiin ja heijastinsuunnistusrastiin, eivät suositelleet Erkille heijastinta missään vaiheessa. Jälkimmäiset kaksi ryhmää taas halusivat lisätä heijastimen Erkin turvaksi muutamassa tilanteessa. Iltapäivän ryhmissä kukaan ei kuitenkaan maininnut heijastinta millään tavalla, joten aamupäivällä tehty havainto opetuksen vaikutuksesta saattoi olla vain sattumaa tai ryhmien välillä oli muuten paljon eroa heijastintietämyksessä.

Heijastimen paikalla on merkitystä

Toisella ulkorastilla tutkittiin sitä, mitä käsityksiä lapsilla on eri värien näkyvyydestä erityisesti pimeässä. Tehtävänä oli kertoa kahdelle koiranulkoiluttajalle, mihin heidän kannattaisi laittaa heijastimet, jotta he näkyisivät pimeässä mahdollisimman hyvin . Oppilailta kysyttiin myös onko valkoisen ja mustan koiran näkyvyydellä eroa pimeässä, kun niillä ei ole heijastimia. Yleisenä käsityksenä oli, että valkoinen koira erottuu mustaa paremmin. Lumisella säällä taas mustan koiran arveltiin näkyvän paremmin, vaikka olisi pimeää. Lapset ymmärtävät siis kontrastin merkityksen jo varhaisessa vaiheessa.

Lapsille näytettiin erilaisia heijastimia yksi kerrallaan ja he kertoivat mihin he ripustaisivat ne. Kun kaikki heijastimet olivat paikoillaan, lapsilta kysyttiin olivatko heijastimet nyt heidän mielestään oikeilla paikoilla vai olisiko heijastimille jokin vielä parempi tai näkyvämpi paikka. Kaikissa ryhmissä koirille osattiin laittaa heijastinliivit, mutta hihnoihin ei kukaan laittanut heijastimia. Ihmisten heijastimet kiinnitettiin paikkoihin, joihin ne oli helppo kiinnittää, ei niinkään sellaisiin kohtiin, joista ne olisivat näkyneet parhaiten. Heijastinnauhoja lapset osasivat kiinnittää sekä jalkoihin että käsiin. Rastilla perusteltiin lopuksi, mistä heijastin näkyy parhaiten ja miksi.

Heijastin koettiin tarpeelliseksi

Lapsille tehtiin kyselytutkimus viikon jälkeen liikenneturvapäivästä. Suurin osa oppilaista (70 %) oli kyselyn ensimmäisessä osassa ymmärtänyt, että heijastimen kanssa näkyy pimeässä paremmin kuin ilman. Väärissä vastauksissa lapset ovat saattaneet ymmärtää väärin tehtävänannon, pelleillä tahallaan tai he eivät ole oivaltaneet koko heijastimen tai värien näkyvyyden ideaa. Joissain vastauksissa mustat oli laitettu vaaleita näkyvämmäksi, jolloin lapset ovat saattaneet ajatella tumman näkyvän lunta vasten paremmin kuin vaalean.

Kyselyn toisessa osassa (kts. kuva) lasten tehtävä oli yhdistää Erkki-hahmoon tavaroita, joita hän tarvitsisi aamulla koulumatkalla. Suurin osa (58 %) lapsista ymmärsi ainakin koetilanteessa heijastimen tärkeyden pimeällä koulumatkalla ja ne sijoitettiin useimmiten niiden oikeille paikoille. Osa (28 %) oppilaista olisi ottanut koulumatkalle mukaan jotain liikenneturvallisuuden kannalta tarpeetonta tai vaarallistakin, kuten kuulokkeet. Kaikki eivät välttämättä ymmärtäneet tehtävänantoa tai piirsivät vain mielestään hauskoja asioita. Jokainen lapsi laittoi ainakin osan heijastimista Erkille. Tarkoituksena oli selvittää, osaavatko lapset soveltaa liikenneturvapäivästä mieleen jääneitä asioita arkipäivään.

Toiminnallisuutta kaivataan

Halusimme tietää millaisia käsityksiä liikenneturvapäivään osallistuneilla opettajilla oli heijastimen opettamisesta ja pitämästämme liikenneturvapäivästä, joten haastattelimme viikon päästä kolmea heistä. Opettajat pitivät heijastin- ja liikennekasvatusta tärkeänä osana ensimmäisen luokan opetusta, ja he olivatkin käsitelleet heijastimia ja liikennekasvatusta jo ennen liikenneturvapäivää mm. heijastintestauksella, liikenneturvavideoilla ja lähiliikenneympäristöön tutustumisella. Heijastintestaukset yms. toiminnallisemmat opetustavat oli koettu kuitenkin yleensä haastaviksi, ja osa opettajista oli kokenut liikenneturvavideot oppilaita passivoiviksi. Toiminnallisen opetuksen ideoille ja toteuttamiselle on siis ainakin päivään osallistuneiden koulujen kesken tarvetta.

Liikenneturvapäivän jälkeen kaksi opettajista ei enää ollut jatkanut päivän työstämistä, koska liikennekasvatusta oli jo toteutettu heidän mielestään riittävästi. Yhdessä luokassa oli tutkittu liikenneturvapäivässä rakennettujen heijastinten heijastavuutta ja monet olivat olleet pettyneitä, kun oli selvinnyt, ettei osa heijastimista heijastanutkaan. Toiminnallinen opetus vaatii siis Hodsonin ajatusten mukaisesti jälkikäsittelyä, muuten oppilaille saattaa jäädä vääriä käsityksiä. Jokaisen haastatteluun osallistuneen opettajan luokassa oli liikenneturvapäivän jäljiltä opettajien mukaan ilmennyt normaalia enemmän pohdintaa ja innostusta koskien heijastimia ja liikennekäyttäytymistä. Kokonaisuudessaan opettajat kehuivat päivän havainnollisuutta, monipuolisuutta ja kokonaisuutta, joka oli lapsille konkreettinen. Vain kiire häiritsi oppimista ja työskentelyä.

Ideoita monipuolisempaan opetukseen

Aikataulussa pysyminen pienten oppilaiden kanssa osoittautui haastavaksi. Etukäteisopetus saattoi vaikuttaa oppilaiden toimintaan liikenneturvapäivässä; oppimisprosessi oli eri ryhmillä eri vaiheissa, joten ryhmiä on vaikea vertailla. Toisaalta myös luokassa on aina eritasoisia oppijoita. Liikenneturvallisuus itsessään on suuri kokonaisuus, joka nivoutuu kiinteästi lasten elämismaailmaan. Opettajat voivat soveltaa järjestämämme tempauksen ydinajatusta oppiainerajoja ylittävästi parhaaksi katsomallaan tavalla, esimerkiksi toiminnallisilla ja draamallisilla keinoilla. Tärkeää on se, että oppilaat saavat itse ajatella ja kokeilla.

Järjestämämme liikenneturvapäivä lähti liikkeelle muutoksen ajatuksesta. Emme halunneet toteuttaa kaikkea niin kuin ennenkin, vain sen vuoksi, että se olisi vaivatonta. Oppilaiden päihin ei kaadettu valtavaa tietomäärää, jonka avulla he osaisivat kertoa miten liikenteessä toimitaan, vaan pyrittiin oppimisen modernien tavoitteiden mukaisesti liittämään tieto suoraan käytäntöön ja arkielämään. Vaikka kaikkea ei ehkä opittukaan liikenneturvallisuuspäivän aikana, jotain siitä varmasti jäi oppilaiden mieleen kytemään. Syvällinen yrityksen ja erehdyksen tuoma oivallus vie aikaa, mutta johtaa syvempään oppimiseen kuin pinnallinen ulkoa opiskelu. Se johtaa todelliseen muutokseen.

Kirjoittajat: Heikki Ahola,Carita Koirikivi, Mari Hintikka, Sonja Koskela, Katja Kosola, Mari Kotanen, Anni Lehtoranta, Krista Lindgren, Milja Mäkinen, Inka-Mari Pikkarainen, Disa Rautakorpi, Emmi Ruotsalainen ja Laura Sassi 
Kirjoittamisen ohjaajat: Anssi Linden ja Tiina Nikkola 

Lähteet 

  • Hodson, D. (2014). Learning science, learning about science, doing science: Different goals demand different learning methods. International Journal of Science Education. 36(15):2534-2553
  • Krajcik & al., (2014) Journal of science Teacher Education, vol 25, pp 157-175
  • Nikkola, Rautiainen, Räihä (toim.) (2013) Toinen tapa käydä koulua, Tampere, Vastapaino. Perusopetuksen
  • Opetussuunnitelman Perusteiden 22.12.2014 hyväksytty luonnos löytyy osoitteesta: www.oph.fi/OPS2016

Tags: 

Lisää eDimensiossa

Dimensio 3/2017 , 23. huhtikuu 2017 - 13:51
Eurajoen vesitornin Foucault’n heiluri , 22. huhtikuu 2017 - 9:42
Historiaa, fysiikkaa ja fysiikan historiaa , 2. huhtikuu 2017 - 21:18
Dimensio 2/2017 , 31. maaliskuu 2017 - 21:37
Erään matematiikan vihaajan tunnustuksia , 2. helmikuu 2017 - 22:35
Dimensio 1/2017 , 26. tammikuu 2017 - 12:57
GeoGebra-täydennyskoulutuksia verkossa , 6. joulukuu 2016 - 16:28
Dimensio 6/2016 , 6. joulukuu 2016 - 16:20
GeoGebra tänään , 26. lokakuu 2016 - 20:22
MAOLin syyskoulutuspäivät Oulussa , 26. lokakuu 2016 - 19:59
Dimensio 5/2016 , 26. lokakuu 2016 - 19:30
Lukion tärkein ainevalinta? , 26. lokakuu 2016 - 18:41
Taide taittaa matematiikkaa – Osa 2(2) , 26. lokakuu 2016 - 13:42
Dimensio 4/2016 , 24. lokakuu 2016 - 16:34
Taide taittaa matematiikkaa – Osa 1(2) , 22. lokakuu 2016 - 12:42
Dimensio 3/2016 , 21. lokakuu 2016 - 21:37
Dimensio 2/2016 , 12. lokakuu 2016 - 19:51
Lukion tärkein ainevalinta? , 24. syyskuu 2016 - 9:00
Hattulan silloilta , 8. syyskuu 2016 - 22:58
Naiset ja teknologia tarvitsevat toisiaan , 8. syyskuu 2016 - 22:34
Lukion fysiikan OPS muutosten edessä , 8. syyskuu 2016 - 19:49
Taikatempuista motivaatiota opiskeluun , 25. elokuu 2016 - 20:31
Super-Ada innostaa IT-alalle , 4. helmikuu 2016 - 9:00
Dimensio 1/2016 , 30. tammikuu 2016 - 8:00
Dimensio 6/2015 , 2. joulukuu 2015 - 8:00
Minun MAOL:ini , 23. marraskuu 2015 - 9:00
Dimensio 5/2015 , 15. marraskuu 2015 - 9:00