Hattulan silloilta

Kirjoittaja: 

Jukka O. Mattila, jukka.o.mattila(ät)pp.inet.fi

 

Joulu ja rauha

Joulua on totuttu kutsumaan rauhan juhlaksi. Sana ”joulurauha” liittää rauhan käsitteen joulunpyhiin, hiljaiseen joulun tienooseen.

Suomeen on vuoden 2015 aikana virrannut turvapaikanhakijoita kymmenin tuhansin. Monille sodan jaloista lähteneille, oman kotinsa jättämään joutuneille ja Keski-Euroopan läpi taivaltaneille Suomeen pääsemisen täytyy merkitä ihmeellistä kokemusta. Rauhan saavuttamista niin ajassa kuin paikassakin. Kantasuomalaisten joulurauhan kokemuksen laajentamista vuoden jokaiselle päivälle – tänä vuonna, ensi vuonna, ja tulevina. Epävarmuus kotimaahan jääneistä omaisista jää silti jäljelle.

Osuin lokakuun lopulla Bergenissä käydessäni kuulemaan Norjan Kriisipsykologian keskuksen johtaja Unni Heltnen esityksen siitä, mitä koulu voisi tehdä sodan ja luonnononnettomuuksien uhrien hyväksi. Sain luvan esitellä hänen ajatuksiaan Suomessa. Teen sen täysin maallikkona.

Syvästi koetut traumat iskevät syvälle ihmismieleen, aivan kirjaimellisesti. Ihmiskeho voi säilyä ulkonaisesti ehyenä, mutta tietyissä kohdissa aivojen sisällä trauma voi aiheuttaa fyysisiä muutoksia. Aivokuvauksessa voidaan havaita voimakkaiden tunnekokemusten jäljet aivan konkreettisesti.

Sotien ja onnettomuuksien posttraumaattiset kokemukset ilmenevät monin tavoin: arjen läpi alati tunkevina painostavina muistoina, levottomuutena, pakkoliikkeinä, depressiona, itsesyytöksinä, unettomuutena jne. Stressin oireita voi yrittää sulkea pois esimerkiksi välttämällä aktiivisesti niistä muistuttavia tilanteita, mutta tämä voi pitkän päälle johtaa tunne-elämän köyhtymiseen.

Perheenjäsenten tai ystävien menetys, kuoleman uhkan kokeminen ja laajan tuhon tai väkivallan näkeminen lisäävät psyyken kuormaa. Ihmisen aikaansaama tuho, esimerkiksi sotatila, koetaan yleisesti voimakkaammin kuin luonnonkatastrofit.

Kuten Suomessakin talvi- ja jatkosodan sotilaiden kokemuksista on opittu, traumaattisilla altistuksilla on vuosikymmenten mittaiset jäljet esimerkiksi parisuhde- ja perheväkivaltana. Kohdistuessaan lapsiin nämä vaikutukset voivat kantaa sukupolvien yli.

Koetut tapahtumat palaavat tuon tuostakin mieleen vastustamattomasti takaumina, muistikuvina ja painajaisina. Koulussa luokkatoverin tahaton lyijykynän naputus nostaa jonkun toisen mieleen kiväärin laukaukset ja niihin liittyneet kauheat kokemukset.

Opiskelua haittaavat erityisesti tarkkaavaisuuteen sekä muistamiseen liittyvät ongelmat. Vahingoittuneen keskittymiskyvyn vuoksi opetuksen seuraaminen hankaloituu. Itsenäinen yksilöllinen työskentely on vaikeaa ja tunne-elämän vioittuminen voi aiheuttaa ongelmia henkilökohtaisissa vuorovaikutuksissa.

Suomalaisissa kouluissa on jo nyt ja tulee olemaan jatkossa vielä enemmän traumaattisia kokemuksia läpi käyneitä nuoria. Ammattiapua varmasti tarvitaan, mutta myös koulun henkilökunnan on saatava ymmärrystä ja koulutusta uuteen tilanteeseen.

Rutiineihin tukeutuminen on tunnetusti hyvä apu kaikenlaisissa kriiseissä. Kun nuoren päivä on sopivasti ohjelmoitu, väliin jää vähemmän katveita, joissa mieli kaivelee esiin ikäviä muistoja. Kotoutuminen ja uuden kielen oppiminen vaatii toisesta kulttuurista saapuneelta oman aikansa. Tämä olisi otettava huomioon kotitehtävien määrää arvioitaessa ja henkilökohtaista opiskelusuunnitelmaa laadittaessa.

Unni Heltne korostaa huolehtivan ja empaattisen ympäristön merkitystä ja kullekin ikäkaudelle ominaisen lähestymistavan huomioonottamista. Nuorten on saatava tuntea, että heistä välitetään ja heidän ongelmiaan ymmärretään.

Traumoista kärsiville suulliset tehtävät ja suulliset kokeet ovat usein kirjallisia sopivampia. Yksinopiskelun sijasta voisi olla parempi suosia so­siaalisia opiskelutilanteita. Koska suhteet paikallisiin kanta-asukkaisiin rakentuvat pääosin oman koulun luokkayhteisön kautta, menneisyyttään pakenevan olisi hyvä vahvistaa näitä siteitä osallistumalla koulun tarjoamiin kerho- ja vapaa-ajan mahdollisuuksiin.

Kaiken edellä esitetyn pohjalta tiedostaa paremmin, mitä sana ”hyväosainen” merkitsee.

Rauhallista joulua!

[Julkaistu: Dimensio 5/2015]

Lisää eDimensiossa

Dimensio 3/2017 , 23. huhtikuu 2017 - 13:51
Eurajoen vesitornin Foucault’n heiluri , 22. huhtikuu 2017 - 9:42
Historiaa, fysiikkaa ja fysiikan historiaa , 2. huhtikuu 2017 - 21:18
Dimensio 2/2017 , 31. maaliskuu 2017 - 21:37
Erään matematiikan vihaajan tunnustuksia , 2. helmikuu 2017 - 22:35
Dimensio 1/2017 , 26. tammikuu 2017 - 12:57
GeoGebra-täydennyskoulutuksia verkossa , 6. joulukuu 2016 - 16:28
Dimensio 6/2016 , 6. joulukuu 2016 - 16:20
GeoGebra tänään , 26. lokakuu 2016 - 20:22
MAOLin syyskoulutuspäivät Oulussa , 26. lokakuu 2016 - 19:59
Dimensio 5/2016 , 26. lokakuu 2016 - 19:30
Lukion tärkein ainevalinta? , 26. lokakuu 2016 - 18:41
Taide taittaa matematiikkaa – Osa 2(2) , 26. lokakuu 2016 - 13:42
Dimensio 4/2016 , 24. lokakuu 2016 - 16:34
Taide taittaa matematiikkaa – Osa 1(2) , 22. lokakuu 2016 - 12:42
Dimensio 3/2016 , 21. lokakuu 2016 - 21:37
Dimensio 2/2016 , 12. lokakuu 2016 - 19:51
Lukion tärkein ainevalinta? , 24. syyskuu 2016 - 9:00
Hattulan silloilta , 8. syyskuu 2016 - 22:58
Naiset ja teknologia tarvitsevat toisiaan , 8. syyskuu 2016 - 22:34
Lukion fysiikan OPS muutosten edessä , 8. syyskuu 2016 - 19:49
Taikatempuista motivaatiota opiskeluun , 25. elokuu 2016 - 20:31
Super-Ada innostaa IT-alalle , 4. helmikuu 2016 - 9:00
Dimensio 1/2016 , 30. tammikuu 2016 - 8:00
Dimensio 6/2015 , 2. joulukuu 2015 - 8:00
Minun MAOL:ini , 23. marraskuu 2015 - 9:00
Dimensio 5/2015 , 15. marraskuu 2015 - 9:00